Fatima al-Fihri oli varakkaan liikemiehen Mohammed al-Fihrin tytär. Mohammed muutti perheineen Marokon Fèsiin Tunisiasta. Fatiman isän kuoltua, Fatima ja hänen siskonsa Mariam perivät isältään suuren omaisuuden. Koulutettuina ja sivistyneinä nuorina naisina, siskokset päättivät investoida saamansa perinnön paikallisen yhteisön hyväksi. Molemmat sisarukset rakennuttivat varoillaan oman moskeijan, mutta Fatiman perustamasta al-Qarawiyin moskeijasta oli tuleva maailmankuulu.
Fatima ei tyytynyt pelkän rukoushuoneen rakentamiseen, vaan islamin periaatteiden mukaisesti halusi luoda paikan missä olisi tarvittavat tilat oppimiselle ja uuden tiedon luomiselle. Olihan Profeetta Muhammed (rauha olkoon hänen kanssaan) aikanaan opettanut uuden tiedon hakemisen ja luomisen tärkeydestä (lue aikaisempi bloggauksemme arabiankielisten termien jami ja jami'ah syvästä yhteydestä). Näin Fatima päätti, että moskeijan yhteyteen oli tuleva myös yliopisto. Rakennusprojekti aloitettiin vuonna 841. Näyttääkseen sitoutumisensa paikalliseen yhteisöön, Fatima periaatteellisena ja vahvatahtoisena nuorena naisena päätti, että kaikki tarvittavat rakennusmateriaalit tulisivat olla peräisin paikalliselta alueelta. Fatiman vakaumuksesta kertoo myös paljon se, että hänen kerrotaan paastonneen projektin alusta aina siihen asti kunnes rakennus valmistui vuonna 859.
Fatiman al-Qarawiyin moskeija ja yliopisto sai pian sen valmistuttua kansainvälistä mainetta tunnettuna oppimisen keskukseksena. Islamilaisten uskontotieteiden lisäksi siellä alettiin pian opettaa myös politiikkaa, luonnontieteitä, kemiaa, astrologiaa, matematiikkaa, fysiikkaa, logiikkaa, lääketieteitä, historiaa, musiikkia sekä kieliä. Yliopiston laajan opintovalikoiman ja laadukkaan opetuksen ansioista se alkoi houkutella opiskelijoita ympäri maailmaa. Pian yliopisto joutuikin järjestämään pääsykokeita sillä opiskelupaikkoja ei ollut riittävästi kysyntään verrattuna. Hakijoiden tuli osata esimerkiksi resitoida Koraania sekä osoittaa yleissivistystä useista tieteenhaaroista ja arabian kielestä.
Al-Qarawiyinissa pidettiin opiskelijoista hyvää huolta. Opiskelu Fatima al-Fihrin perustamassa moskeijayliopistossa ja muualla muslimisivilisaation alueella sijainneissa oppimisen keskuksissa ei ollut ainoastaan ilmaista, vaan opiskelijoille annettiin myös tukea omien elinkustannuksien suhteen samoin kuin meillä tänään Suomessa. Suuren suosion ansiosta al-Qarawiyinia jouduttiin myöhemmin laajentamaan. Lopulta siitä tuli Pohjois-Afrikan suurin moskeija ja sinne mahtui kaikkiaan 20 000 Jumalan palvojaa.
Kuuluisia muslimeja, juutalaisia ja kristittyjä
Moni kuuluisa muslimiakateemikko opiskeli ja luennoi prinsessa Fatiman perustamassa yliopistossa. Näihin lukeutui mm. historijoitsija, sosiologi, ekonomisti ja filosofi Ibn Khaldun (1332-1395); Suomen Turunkin tuntenut maantieteilijä nimeltä Al Idrisi (1100-1165 tai 1166); historijoitsija ja runoilija Ibn al-Khatib (1313 - 1374); diplomaatti ja kuuluisan maantieteellisen opuksen Descrittione dell’Africa (Kuvaus Afrikasta) kirjoittanut Leo Africanus (n. 1494 - 1554); sekä filosofi ja astrologi Al Bitruji (kuoli n. 1204), jonka latinankielisen nimen mukaan on nimetty yksi kuun kraatereista (Alpetragius).
Al-Qarawiyin ei kuitenkaan ollut tarkoitettu ainoastaan muslimeille vaan se oli avoinna kaikille kansallisuuksille ja uskontokunnille. Sinne virtasi vuosisatojen saatossa esimerkiksi paljon kristittyjä opiskelijoita Euroopasta. Al-Qarawiyin oli näin isossa roolissa muslimisivilisaation ja Euroopan välisessä dialogissa ja tiedonsiirrossa. Kenties kuuluisin al-Qarawiyiniin matkanneista eurooppalaisista opiskelijoista oli ranskalainen Gerbert d'Aurillac (noin 950 - 12.3.1003) josta myöhemmin kehkeytyi Paavi Sylvesteri II (suomeksi). Paavina ollessaan Sylvesteri II esitteli Euroopalle arabialaiset numerot, jotka hän oli oppinut opiskellessaan al-Qarawiynin lisäksi myös al-Andalusian muslimien perustamissa yliopistoissa. Arabialaiset numerot, joista olemme päivittäin riippuvaisia, olivat siihen aikaan suuri innovaatio ja suuresti helpottivat esimerkiksi kirjanpitoa, arkkitehtuuria sekä kaikkia kaupan ja tieteen aloja missä vaadittiin matemaattisia laskutoimituksia. Pian arabialaiset numerot sivuuttivatkin käytössä olleet kankeat roomalaiset numerot. Sylvesteri II esitteli Euroopalle myös muita muslimisivilisaation hedelmiä kuten teorioita astrologiasta ja matematiikasta.
Muita al-Qarawiyinin opinahjoon matkanneita eurooppalaisia olivat mm. hollantilainen matemaatikko ja orientalistiikko Jacob Golius (1596-1667) sekä belgialainen Nichola Louvain. Golius tulkkasi mm. kuuluisan persialaisen tähtitieteilijän Abū al-ʿAbbās Aḥmad ibn Muḥammad ibn Kathīr al-Farghānīn teoksia latinaksi. Al-Farghan tunnetaan lännessä nimellä Alfraganus ja hänen mukaan on myös nimetty yksi kuun kraatereista. Al Qarawiyinissä opiskeli ja vaikutti myös lukuisia juutalaisia, kuten vaikutusvaltainen rabbi, filosofi ja lääkäri nimeltä Maimonides (1135-1204), joka Fèsissä opiskellessaan kirjoitti tunnetun teoksensa juutalaiseen laki- ja kirjoituskokoelmaan nimeltä Mišna.
Katso alla video jossa käsitellään muslimisivilisaation vaikutuksia koulutukselle ja kasvatukselle. Videossa vilahtaa myös Fatima al-Fihrin al-Qarawiyin yliopisto. Jumala olkoon tyytyväinen prinsessa Fatiman hienoon moskeijayliopistoon, joka yhä tänäkin päivänä toimii Marokossa.
Lähteet
- Wikipedia: University of Al-Karaouine
- Muslimheritage.com: Al-Qarawiyin University and Mosque
- Al-Hassani, Salim T. S., Woodcock Elizabeth & Saoud Rabah: 1001 Inventions: Muslim heritage in Our World (2007). Second Edition.