Islamilaista kulttuuria ja tiedettä

Fatima al-Fihri: maailman ensimmäisen yliopiston perustaja

2010-05-13T13:58:00.000-07:00

Missä on maailman vanhin tutkintoja myöntävä yliopisto joka edelleen on toiminnassa? Englannissa tietenkin! Kenties Italiassa? Vai olisiko sittenkin Ranskassa? Vastaus voi tulla monelle yllätyksenä: se sijaitsee Marokon Fèsissä. Al-Qarawiyin -yliopiston rakennutti vuonna 859 nuori musliminainen nimeltä Fatima al-Fihri. Bloggaus-sarjassamme "islam ja tiede" tarkastelemme tällä kertaa prinsessa Fatiman panosta tieteelle ja eri uskontojen, kulttuurien ja sivilisaatioiden välisen dialogin hyväksi.

Fatima al-Fihri oli varakkaan liikemiehen Mohammed al-Fihrin tytär. Mohammed muutti perheineen Marokon Fèsiin Tunisiasta. Fatiman isän kuoltua, Fatima ja hänen siskonsa Mariam perivät isältään suuren omaisuuden. Koulutettuina ja sivistyneinä nuorina naisina, siskokset päättivät investoida saamansa perinnön paikallisen yhteisön hyväksi. Molemmat sisarukset rakennuttivat varoillaan oman moskeijan, mutta Fatiman perustamasta al-Qarawiyin moskeijasta oli tuleva maailmankuulu.

Fatima ei tyytynyt pelkän rukoushuoneen rakentamiseen, vaan islamin periaatteiden mukaisesti halusi luoda paikan missä olisi tarvittavat tilat oppimiselle ja uuden tiedon luomiselle. Olihan Profeetta Muhammed (rauha olkoon hänen kanssaan) aikanaan opettanut uuden tiedon hakemisen ja luomisen tärkeydestä (lue aikaisempi bloggauksemme arabiankielisten termien jami ja jami'ah syvästä yhteydestä). Näin Fatima päätti, että moskeijan yhteyteen oli tuleva myös yliopisto. Rakennusprojekti aloitettiin vuonna 841. Näyttääkseen sitoutumisensa paikalliseen yhteisöön, Fatima periaatteellisena ja vahvatahtoisena nuorena naisena päätti, että kaikki tarvittavat rakennusmateriaalit tulisivat olla peräisin paikalliselta alueelta. Fatiman vakaumuksesta kertoo myös paljon se, että hänen kerrotaan paastonneen projektin alusta aina siihen asti kunnes rakennus valmistui vuonna 859.

Fatiman al-Qarawiyin moskeija ja yliopisto sai pian sen valmistuttua kansainvälistä mainetta tunnettuna oppimisen keskukseksena. Islamilaisten uskontotieteiden lisäksi siellä alettiin pian opettaa myös politiikkaa, luonnontieteitä, kemiaa, astrologiaa, matematiikkaa, fysiikkaa, logiikkaa, lääketieteitä, historiaa, musiikkia sekä kieliä. Yliopiston laajan opintovalikoiman ja laadukkaan opetuksen ansioista se alkoi houkutella opiskelijoita ympäri maailmaa. Pian yliopisto joutuikin järjestämään pääsykokeita sillä opiskelupaikkoja ei ollut riittävästi kysyntään verrattuna. Hakijoiden tuli osata esimerkiksi resitoida Koraania sekä osoittaa yleissivistystä useista tieteenhaaroista ja arabian kielestä.

Al-Qarawiyinissa pidettiin opiskelijoista hyvää huolta. Opiskelu Fatima al-Fihrin perustamassa moskeijayliopistossa ja muualla muslimisivilisaation alueella sijainneissa oppimisen keskuksissa ei ollut ainoastaan ilmaista, vaan opiskelijoille annettiin myös tukea omien elinkustannuksien suhteen samoin kuin meillä tänään Suomessa. Suuren suosion ansiosta al-Qarawiyinia jouduttiin myöhemmin laajentamaan. Lopulta siitä tuli Pohjois-Afrikan suurin moskeija ja sinne mahtui kaikkiaan 20 000 Jumalan palvojaa.

Kuuluisia muslimeja, juutalaisia ja kristittyjä
Moni kuuluisa muslimiakateemikko opiskeli ja luennoi prinsessa Fatiman perustamassa yliopistossa. Näihin lukeutui mm. historijoitsija, sosiologi, ekonomisti ja filosofi Ibn Khaldun (1332-1395); Suomen Turunkin tuntenut maantieteilijä nimeltä Al Idrisi (1100-1165 tai 1166); historijoitsija ja runoilija Ibn al-Khatib (1313 - 1374); diplomaatti ja kuuluisan maantieteellisen opuksen Descrittione dell’Africa (Kuvaus Afrikasta) kirjoittanut Leo Africanus (n. 1494 - 1554); sekä filosofi ja astrologi Al Bitruji (kuoli n. 1204), jonka latinankielisen nimen mukaan on nimetty yksi kuun kraatereista (Alpetragius).

Al-Qarawiyin ei kuitenkaan ollut tarkoitettu ainoastaan muslimeille vaan se oli avoinna kaikille kansallisuuksille ja uskontokunnille. Sinne virtasi vuosisatojen saatossa esimerkiksi paljon kristittyjä opiskelijoita Euroopasta. Al-Qarawiyin oli näin isossa roolissa muslimisivilisaation ja Euroopan välisessä dialogissa ja tiedonsiirrossa. Kenties kuuluisin al-Qarawiyiniin matkanneista eurooppalaisista opiskelijoista oli ranskalainen Gerbert d'Aurillac (noin 950 - 12.3.1003) josta myöhemmin kehkeytyi Paavi Sylvesteri II (suomeksi). Paavina ollessaan Sylvesteri II esitteli Euroopalle arabialaiset numerot, jotka hän oli oppinut opiskellessaan al-Qarawiynin lisäksi myös al-Andalusian muslimien perustamissa yliopistoissa. Arabialaiset numerot, joista olemme päivittäin riippuvaisia, olivat siihen aikaan suuri innovaatio ja suuresti helpottivat esimerkiksi kirjanpitoa, arkkitehtuuria sekä kaikkia kaupan ja tieteen aloja missä vaadittiin matemaattisia laskutoimituksia. Pian arabialaiset numerot sivuuttivatkin käytössä olleet kankeat roomalaiset numerot. Sylvesteri II esitteli Euroopalle myös muita muslimisivilisaation hedelmiä kuten teorioita astrologiasta ja matematiikasta.

Muita al-Qarawiyinin opinahjoon matkanneita eurooppalaisia olivat mm. hollantilainen matemaatikko ja orientalistiikko Jacob Golius (1596-1667) sekä belgialainen Nichola Louvain. Golius tulkkasi mm. kuuluisan persialaisen tähtitieteilijän Abū al-ʿAbbās Aḥmad ibn Muḥammad ibn Kathīr al-Farghānīn teoksia latinaksi. Al-Farghan tunnetaan lännessä nimellä Alfraganus ja hänen mukaan on myös nimetty yksi kuun kraatereista. Al Qarawiyinissä opiskeli ja vaikutti myös lukuisia juutalaisia, kuten vaikutusvaltainen rabbi, filosofi ja lääkäri nimeltä Maimonides (1135-1204), joka Fèsissä opiskellessaan kirjoitti tunnetun teoksensa juutalaiseen laki- ja kirjoituskokoelmaan nimeltä Mišna.

Katso alla video jossa käsitellään muslimisivilisaation vaikutuksia koulutukselle ja kasvatukselle. Videossa vilahtaa myös Fatima al-Fihrin al-Qarawiyin yliopisto. Jumala olkoon tyytyväinen prinsessa Fatiman hienoon moskeijayliopistoon, joka yhä tänäkin päivänä toimii Marokossa.

Lähteet

Wikipedia: University of Al-Karaouine
Muslimheritage.com: Al-Qarawiyin University and Mosque
Al-Hassani, Salim T. S., Woodcock Elizabeth & Saoud Rabah: 1001 Inventions: Muslim heritage in Our World (2007). Second Edition.

Islamilainen tie sivistykseen: miksi opiskelu on tärkeää islamissa?

2010-03-21T15:50:00.000-07:00

Turun Islamilainen Nuorisoyhdistys sekä Nuorten Muslimien Foorumi järjesti 7.3.2010 ensi kertaa yhteisen seminaarin Turussa, joka käsitteli koulutuksen merkitystä islamissa. Seminaari oli avoin kaikille kiinnostuneille uskontokuntaan katsomatta. Mukaan osallistui lähestulkoon 50 nuorta. Seminaarin juontaja ja Turun ammattikorkeakoulussa insinööriksi opiskeleva Neriman Altake raportoi seminaarin annista bloggaussarjassamme 'islam ja tiede'.

Opiskelun historia islamilaisissa valtioissa
Seminaarin tavoitteena oli avartaa osallistujien maailmaa ja antaa motivaatiota, innostusta sekä vinkkejä opiskeluun. Tavoitteena oli myös selkeyttää miksi opiskelu on tärkeää islamissa ja kertoa opiskelun historiasta. Luennoitsijoidemme kautta kuulimme kuinka tärkeä opiskelu on, mistä opiskelu on lähtöisin ja kuinka opiskelu on levinnyt maailmalle sekä kuinka voimme myös paremmin hallita mieltämme.

Ensimmäisen luennon piti Oussama Yusfi opiskelun historiasta islamilaisissa valtioissa. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä opiskeleva Oussama selvitti yleisölle miten opiskelusta tulikaan niin tärkeä asia muslimeille. Luennossa tuli mainittua muun muassa kuinka ensimmäinen Jumalan ilmestys Profeetta Muhammedille (rauha olkoon hänen kanssaan) enkeli Gabrielin kautta oli sana Iqra, eli lue. Voimme vain kuvitella, kuinka tärkeätä onkaan lukea, sillä ensimmäinen ilmestys, jonka Jumala halusi lukutaidottoman Profeetan viestittävän kaikille ihmisille, oli "lue".

Näin alkoi kehittyä lukutaito islamilaisissa valtioissa. Pian ihmiset alkoivat opettaa lukutaitoa ja näin tieto Jumalasta levisi. Samaan aikaan alettiin kehittämään eri tiedekuntia, kuten lääketiede, tähtitiede, matematiikka, kirjallisuus ja lainoppi. Inspiraation lähtökohtana näiden kaikkien tieteenhaarojen kehityksille oli koraani. Nämä eri tiedekunnat alkoivat pian kehittyä hurjaa vauhtia ja samaan aikaan alkoi ibn al-Haithamin kaltaisia merkittäviä tieteilijöitä nousta esille. Samalla muslimit alkoivat rakentamaan myös hyvin merkittäviä kouluja ja yliopistoja Bagdadista Kairoon, Marokkoon ja aina Cordobaan asti. Katso alla oleva video ja opi lisää.

Nämä muslimien perustamat yliopistot ovat itse asiassa maailman ensimmäisiä yliopistoja ja niihin virtasi opiskelijoita lähes jokaisesta ilmansuunnasta ja jokaisesta uskontoryhmästä. Näissä oppimisen ja innovaation keskuksissa, kuten Bagdadin Viisauden Talossa, eri kulttuurit vuorovaikuttivat keskenään luoden samalla uuttaa tietoa ja uutta ymmärrystä mahtavasta maailmastamme. Myös esimerkiksi antiikin Kreikan filosofien kuten Platon tekstejä ja teorioita käännettiin arabian kielelle ja samalla kehitettiin eteen päin. Voimme vain olla ylpeitä siitä, miten opiskelu onkaan saanut alkunsa islamissa.

Islam ja globalisaation historian hyvät puolet

Toisen luennon piti Imran Sa'di joka opiskelee lakia Zanzibarin yliopistossa Tansaniassa. Suomeen vierailulle tullut Imran luennoi globalisaation historiasta ja sen hyvistä puolista. Miettiessämme kuinka tiede levisi muslimivaltioista muihin valtioihin ja auttoi esimerkiksi Eurooppaa nousemaan keskiajasta kukoistavaan renessanssiin, niin voimme havaita globalisaation tuoneen ihmiskunnalle suuria edistyksiä. Imran mainitsi myös kuinka koraani, muslimien opaskirja ja valonlähde, opastaa ihmisiä tutkimaan ainutlaatuista maailmaamme ja luomaan sivistystä. Myös tämä osaltaan on johtanut eri kulttuurien ja sivilisaatioiden vuorovaikutuksen lisääntymiseen.

Mielen ja arjen hallintaa

Kolmannen luennon piti Turun yliopistolla sosiologiaa opiskeleva Mona Abdullah. Monan pitämässä luennossa saimme kuulla siitä, kuinka voimme paremmin hallita mieltämme elämässä. Kuulimme seitsemän erilaista lakia, jotka koskevat oman mielemme toimintaa. Ensimmäisenä tuli esille hallinnan laki, joka käsitteli sitä miten omaa elämää tulee hallita ja kuka hallitsee mitä. Toisena lakina Mona toi esiin syyn ja seurauksen lain, joka käsitteli sitä miten kaikilla asioilla on syynsä tapahtua. Ymmärtämällä syyn ja seurauksen lain, voi helpommin hyväksyä elämän eri tapahtumat. Kolmantena lakina Mona esitti uskomusten lain. Tämän lain mukaan se mihin uskomme on myös todellisuutemme. Näin omat uskomuksemme vievät meitä kohti menestystä - tai epäonnistumista.

Neljäntenä lakina Mona mainitsi odotuksen lain, joka kertoo siitä että elämässä ei saa mitä haluaa vaan mitä odottaa. Viidentenä saimme kuulla vetovoiman laista, joka kertoi siitä miten ihminen on kuin elävä magneetti joka vetää puoleensa itsensä kaltaisia asioita. Kuudes Monan esittelemä laki oli vastaavuuden laki, jonka mukaan ulkopuolinen maailma heijastuu sisäiseen ajatus- ja tunnemaailmaamme. Viimeinen laki oli mielikuvien toteuttamisen laki, jonka mukaan ajatuksemme toteuttavat itseään. Kunhan vain siis uskomme enemmän itseemme, näin myös odotamme parempia tuloksia itseltämme ja lopulta myös saavutamme suurempia asioita.

Toivomme musliminuorisomme ja koko suomalaisen yhteiskunnan oppivan lisää islamilaisen sivilisaation tuottamista saavutuksista. Islamilaiseen sivilisaatioon ja sen suuriin tiedemiehiin ja -naisiin tutustumalla voi myös saada lisää motivaatiota omiin opiskeluihin. Nämä historiamme suuret tieteilijät tarjoavat meille erinomaisia roolimalleja siitä kuinka tärkeää on palvella Jumalaa tuottamalla tietoa koko ihmiskunnan hyväksi.

Ibn al-Haitham: optiikan isoisä ja ensimmäisen kameran rakentaja

2010-03-07T14:27:00.001-08:00

Kuinka monella tämän blogin lukijasta on kännykkäkamera käden ulottuvilla? Varmasti aika monella. Entä kuinka moni tämän päivän kameran omistajasta mahtaakaan tietää, että tämä arkinen tuote perustuu tuhat vuotta sitten Irakissa, Egyptissä ja Espanjassa maailmaamme observoineen muslimitiedemiehen Ibn al-Haithamin mullistaviin teorioihin ja keksintöihin? Bloggaussarjassamme "islam ja tiede" käsittelemme tällä kertaa Ibn al-Haithamin vaikutusta modernille elämällemme.

Vuonna 965 Irakin Basrassa syntynyt Ibn al-Haitham oli muslimitiedemies, matemaatikko, filosofi, astronomi ja fyysikko. Hänen arabiankielinen nimensä oli Abu ‘Ali al-Hasan ibn al-Hasan ibn al-Haytham. Meillä lännessä hänet tunnetaan myös nimellä Alhazen. Vuonna 1010 Ibn al-Haitham lupasi Egyptin hallitsija Al-Hakimille voivansa kehittää tavan lievittää Niilin tulvimista. Al-Haitham pian kuitenkin oivalsi Niilin patoamisen olevan kerrassaan mahdoton tehtävä. Päästäkseen pälkähästä tästä mahdottomasta projektista ja välttääkseen hallitsijan vihan saamista päälleen, al-Haitham luovana miehenä keksi esittää olevansa vain hullu tiedemies jonka puheita ei kannattanut ottaa liian tosissaan. Pettynyt vallitsija Al-Hakim tyytyi asettamaan al-Haithamin kotiarestiin.

Al-Haitham ei vaikuttanut olevan moksiskaan saamastaan kotiarestista. Syvän depression sijaan hän nimittäin näki arestin tilaisuutena keskittyä tieteelleen. Arestinsa aikana vuosina 1010 - 1021 hänestä kehittyi havaintopsykologian maailmankuulu pioneeri ja ensimmäinen tiedemies joka tuli tieteellisesti selittämään ja todistamaan kuinka näköaistimme käytännössä toimii. Al-Haithamin uuden teorian mukaan näköhavainto syntyy, kun valonsäteet heijastuu kohteesta silmiin. Hän oli myös ensimmäinen tiedemies joka osoitti, että näkeminen tapahtuu aivoissa eikä silmissä. Tämä teoria, jonka al-Haitham myös kokeellisesti osoitti pitävän paikkaansa, haastoi sen ajan vallitsevan kreikkalaisten teorian näkemisestä ja optiikasta. Tämän optiikan mullistaneen teorian syntyyn osaltaan luultavasti vaikuttivat myös Ibn Sahlin sekä Al-Kindin kaltaiset muslimitiedemiehet, jotka aiemmin olivat jo kyseenalaistaneet kreikkalaisten teorian. Osana hänen tutkimuksiaan, Al-Kindi oli aikaisemmin kääntänyt mm. Aristoteleksen töitä arabienkielelle.

Al-Haitham julkaisi kotiarestinsa aikana kirjoittamassaan Kitâb al-Manâzir (englanniksi Book of Optics) -nimisessä seitsemän volyymin teoksessaan yksityiskohtaisesti dokumentoiduin todistein teoriansa optiikasta. Teos oli samalla kritiikki Ptolemaioksen Almagestille (suomeksi). Otteita Al-Haithamin Kitâb al-Manâziris opuksesta käänettiin latinaksi vuonna 1270. Myöhemmin vuonna 1572 sen herättämän huomion ansiosta se käännettiin kokonaisuudessaan ja siitä painettiin latinankielinen versio nimeltä Opticae thesaurus. Al-Haithamin "optiikan kirja" tuli vaikuttamaan vuosisatoja Roger Baconin, Johannes Keplerin, Pierre de Fermatin, Erazmus Ciolek Witelon, Leonardo da Vincin sekä mahdollisesti myös Isaac Newtonin kaltaisiin kuuluisiin eurooppalaisiin tiedemiehiin ja heidän töihinsä. Teosta pidettiinkin tärkeimpänä optiikan kirjana aina Johannes Keplerin vuonna 1604 julkaisemaan Astronomiae Pars Opticaan asti. Myös esimerkiksi Snellin laki (suomeksi) perustuu monen tiedehistorijoitsijan mukaan al-Haithamin töihin.

Al-Haitham rakensi myöhemmin myös maailman ensimmäisen kameran. Tästä pimeästä huoneesta Al-Haitham käytti nimeä al-Bayt al-Muhlim (latinaksi camera obscura). Sanaa camera käytetään arabiankielessä yhä sekä myös sanaa qamara. Qamara tarkoittaa kameran lisäksi yksityistä tai pimeää huonetta viitaten Al-Haithamin kehittämään ensimmäiseen kameraan. Katso alla oleva video missä näytetään kuinka tämä Al-Haithamin rakentama kamera käytännössä toimi.

Voit oppia lisää Al-Haithamista BBC:n dokumenttisarjan "Science and Islam: The Empire of Reason" Al-Haithamia käsittelevässä jaksossa.

Al-Haitham tuotti elämänsä aikana kaiken kaikkiaan 200 opusta useista eri aiheista. Näistä yli 50 on yhä tallessa. Loput ovat aikojen saatossa valitettavasti tuhoutuneet. Arviolta puolet al-Haithamin säilyneistä teoksista käsittelee matematiikkaa, osa astrologiaa, osa optiikkaa ja loput muita tieteenaloja. Suuri osa hänen tuotannostaan on yhä tutkimatta.

Historia on täynnä vastaavia muslimitiedemiehiä ja -naisia, jotka ovat luomallaan tiedolla edesauttaneet modernin länsimaalaisen sivilisaatiomme kehitystä ja syntyä. Nämä muslimitieteilijät ovat kriittisesti observoineet maailmaamme, tutustuneet esimerkiksi antiikin Kreikan tieteisiin ja taiteisiin ja luovasti lähteneet tekemään omia kokeiluja sekä johtopäätöksiä. Isona taustavaikutuksena näille uraa uurtaville keksinnöille oli aikaisemmassa blogikirjoituksessa käsittelemässämme islamin uskon syvä yhteys uuden tiedon tuottamisen kanssa.

Islamilaisen Kultuurikeskushankkeemme tarkoituksena olisikin tuoda esille näitä positiivisia roolimalleja, joiden henkilökohtaiset tarinat ovat käytännön esimerkkejä eri kulttuurien, uskontojen ja sivilisaatioiden rakentavasta vuorovaikutuksesta. Samalla nämä historian suuret keksijät tarjoavat positiivisia roolimalleja Turun muslimeille antaen uutta pontta opiskeluille.

Lähteet

Høg, Erik: 650 Years of Optics: From Alhazen to Fermat and Rømer (2008). Contribution to the symposium: “400 Years of Telescopes” in October 2008.

Al-Hassani, Salim T. S., Woodcock Elizabeth & Saoud Rabah: 1001 Inventions: Muslim heritage in Our World (2007). Second Edition.

Moskeijan ja islamilaisen kulttuurikeskuksen merkityksestä

2010-02-21T15:59:00.000-08:00

"Turkuun suunnitteilla kaikille avoin moskeija."
"Turun moskeijaa vastustetaan."
"Turun moskeijahanketta vastaan kerätään nimilistaa."

Sana moskeija on tosiaankin viime aikoina herättänyt paljon tunteita suuntaan sun toiseen islamilaisen kulttuurikeskushankkeemme julkaisun myötä, mutta kuinka moni itse asiassa tietää mitä kyseinen sana tarkoittaa? Ottakaamme siis muutama askel taaksepäin ja selvittäkäämme käytettävissä oleva terminologia ennen katseiden suuntaamista kohti Turkua puhuttelevaa hanketta.

Termien jami, jami'ah ja masjid merkitys
Kaikilla arabiankielisillä sanoilla on aina juuri ja tästä juuresta johdetaan lukematon määrä muita sanoja. Tämä tekeekin arabienkielesta valtavan mielenkiintoisen sekä rikkaan sillä monet asiat liittyvät toisiinsa. Ymmärtämällä siis sanan muodon ja sen juuren, voi päätellä paljon sen merkityksestä. Moskeijasta käytetään arabiankielessä välillä termiä masjid, josta juontaa juurensa kaikki eurooppalaiset vastineet sanalle (mosque, moschee, mezquita, moskeija jne.). Masjid tarkoittaa "paikkaa, jossa polvistutaan".

Yleisemmin kuitenkin käytetään termiä jami. Tämä termi liittyy kokoontumiseen, yhteen keräämiseen ja yleisesti ottaen "paikkaan jossa kaikki kokoontuvat". Mielenkiintoisen yhteyksen sanalle jami antaa sen feminiinimuotoinen vastike jami'ah, joka arabiaksi tarkoittaa yliopistoa. Arabiankielessä palvonnan sekä korkean oppimisen paikka ovatkin täysin yhteen nitoutuneet. Vastaavaa termiä ei muuten taida muista kielistä löytyä. Mielenkiintoinen faktatieto: arabialainen oppinut ja tutkimusmatkailija nimeltä Al Idrisi käytti Turusta vuonna 1154 nimeä "Abuwa" Palermossa julkaisseessaan maantieteellisessä opuksessaan. Turun yliopisto olisi arabiaksi tällöin siis "jami'ah al-Abuwa".

Näiden kahden sanan jami ja jami'ah syvä yhteys kuvastaakin jotakin siitä tärkeydestä, jonka islam on aikojen alusta antanut tieteille ja tutkimukselle osana uskonnon harjoittamista. Islam velvoittaakin jokaista muslimia, naista sekä miestä, hakemaan tietoa, oppimaan, observoimaan sekä mietiskelemään. Sana tieto esiintyykin Koraanissa kolmanneksi useiten, kaiken kaikkiaan 750 kertaa (sana Allah eli Jumala esiintyy 2,800 kertaa ja Rab eli Ylläpitäjä tai Elättäjä esiintyy 950 kertaa). Myös lukutaidottoman Profeetta Muhammedin (rauha olkoon hänen kanssaan) saaman ilmestyksen ensimmäinen sana oli iqra, eli lue. Tallennettuna on myös paljon perimätietoa eli haditheja, joissa Profeetta Muhammed (rauha olkoon hänen kanssaan) kertoo oppimisen ja uuden tiedon luomisen tärkeydestä. Toisin sanoen, oppiminen ja tutkimus on islaminuskoa.

Tämä syvä kytkös islamin, oppimisen, uuden tiedon luomisen, sekä sanan jami välillä selittää miksi useimmat muslimien ensimmäisistä rakentamista moskeijoista toimivatkin samalla myös yliopistoina. Muslimien perustamat yliopistomoskeijat ovatkin maailman vanhimpia yliopistoja ja moni niistä toimii vielä tänäkin päivänä. Ehkä kuuluisin niistä on Egyptin Kairossa sijaitseva Al-Azhar yliopisto joka perustettiin noin 1030 vuotta sitten. Maailman vanhin yliopisto on marokkolaisen prinsessa Fatima al-Fihrin vuonna 859 perustama Al Qarawiyin yliopisto. Opiskelu Fatima al-Fihrin perustamassa moskeijayliopistossa ja muualla muslimisivilisaation alueella sijainneissa oppimisen keskuksissa ei ollut ainoastaan ilmaista, vaan opiskelijoille annettiin myös tukea omien elinkustannuksien suhteen samoin kuin meillä tänään Suomessa. Nämä oppimisen ja innovaation keskukset Cordobasta aina Bagdadin "Viisauden Taloon" tulivat tunnetuksi kansainvälisesti sen ajan tieteen ja kulttuurin luovina mekkoina, jonne virtasi opiskelijoita monista eri kulttuureista, uskonnoista ja sivilisaatioista.

Moskeijayliopistojen saavutukset sekä muslimitiedenaisten ja miesten avoin kollaboraatio tuottikin useita innovaatioita jotka levisivät esimerkiksi muslimi-Espanjan kautta Eurooppaan. Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, useat tämän päivän arkipäiväisistä tuotteista, puhumistamme teorioista, arkkitehtuurisista ratkaisuista, lääketieteellisistä innovaatioista, mekaanisista työkaluista, astrologisista keksinnöistä ovatkin itse asissa muslimisivilisaation hedelmiä ja antia. Katso Sir Ben Kingsleyn tähdittämä lyhytelokuva "salaisuuksien kirjasto" ja opi lisää.

Hankkeen merkitys Turun muslimeille
Nyt haluaisimmekin rakentaa oppimista, yhteenkokoontumista sekä polvistumista varten tarkoitetun islamilaisen kulttuurikeskuksen Turkuun tuomaan ihmisille tiedon valoa. Kuten on tullut ilmi, meille muslimeille moskeija on tärkeä henkisen elämän keskus ja kokoontumispaikka siinä missä tietenkin kirkko sekä seurakuntatalo ovat kristityille ja vaikkapa synagooga juutalaisille. Mutta tarkastelkaamme seuraavaksi tämän rakennuksen tärkeyttä ja tarvetta henkisen elämän keskuksena ihan käytännön tasolla meillä Turussa.

Turussa asuu 4000 - 6000 muslimia. Yhdyskuntamme Yliopistonkadun moskeijalla käy viikossa arvioidemme mukaan yli 1000 kävijää, jotka koostuvat muslimeista sekä vastaanottamistamme vierailijoista. Toimintamme on vuosi vuodelta muuttunut yhä vaikeammaksi koordinoida, sillä yhteisömme on alkanut hajautumaan tilanpuutteen takia. Meillä ei ole olemassa yhteisöllemme riittäviä tiloja joissa voisimme kokoontua yhteen oppimisen sekä polvistumisen merkeissä. Etenkin perjantairukouksen yhteydessä on välillä niin kova tungos, että kaikille hädin tuskin jää tilaa tulla edes sisälle asti.

Viimeistään juhlapyhien aikana tilojemme riittämättömyys tulee ilmi. Tilanpuutteesta kertoo jotain, että viime vuoden Ramadanin lopunjuhlaa eli Eid-rukousta varten jouduimme esimerkiksi vuokraamaan osan Turkuhallia (ks. yllä). Pyhiinvaelluksen jälkeen pidettävän Eid-rukouksen järjestimme taas Impivaaran jalkapallohallissa (ks. oikealla). Tilanpuute aiheuttaa myös muita haasteita. Tällä hetkellä esimerkiksi nuoria on vaikeaa saada mukaan toimintaamme, sillä tilamme eivät ole kovinkaan houkuttelevia saatikka monipuolisia.

Hyvin toimivan muslimiyhteisön palvelut auttavat myös ulkomailta tulevia kotoutumaan ja oppimaan maan tavoille. Monelle muutto Suomeen onkin iso hyppy tuntemattomaan ja tässä paikallisen yhteisön tuki ja palvelut, joita Yhdyskuntamme on parhaansa mukaan vuosien varrella tarjonnut, ovat tärkeässä roolissa. Suunnitteilla oleva keskus, jonne kaavailemme monipuolisia tiloja, tosiaan tehostaisi toimintaamme jo pelkästään parempien tilojan avulla ja voisi siis entisestään auttaa ennaltaehkäisemään syrjäytymistä ja muiden sopeutumisongelmien syntymistä.

Hankkeen laajempi merkitys
Yhdyskunnallamme on pitkät perinteet uskontodialogista, mutta tavoitteemme olisi tuoda tämä tärkeä työ entistä keskeisemmäksi osaksi osana suunnitteilla olevan kulttuurikeskuksen toimintaa. Tavoitteemme olisikin luoda keskuksesta foorumi ja tapaamispaikka jossa kaikki ihmiset, uskonnosta, ihonvärista ja kansallisuudesta riippumatta, voisivat kokoontua yhteen vaikkapa kulttuurin, tieteen tai taiteen merkeissä.

Kaikki maailmanuskonnot perustuvat samoille arvoille, joten uskontorajat ylittävä yhteistyö ei suinkaan ole mahdottomuus. Jokainen uskonto pyrkii opettamaan ihmiskunnan yhteenkuuluvuudesta, rauhasta, anteeksiannosta, kaikkien kunnioituksesta ja muiden hyväksynnästä. Meidän muslimien pyhä kirja, eli Koraani, kehoittaa tutustumaan mielenkiinnolla myös eri kulttuureihin. Kuten on jo tullut tässä kirjoituksessamme ilmi, tätä kulttuurien ja uskontorajoja ylittävää rauhanomaista ja avointa dialogia on tapahtunut paljon kautta historian, esimerkiksi Andalusian 'convivencian' eli yhteiselon aikana — ja tapahtuu koko ajan. Mutta unohtakaamme silti sana uskonto hetkeksi ja pohtikaamme vain mitä useimmat ihmiset, uskonnosta riippumatta, tässä elämässä yleensä pitävät tärkeänä ja usein haikailevat.

Me nimittäin uskomme, että olit sitten ateisti, agnostikko, buddhisti, juutalainen tai vaikkapa kristitty, jokainen meistä pohjimmiltaan haluaa elää onnellisen elämän. Jokaisella meistä on se oma logiikkansa miten voi saavuttaa tuon onnellisen ja tasapainoisen elämän. Jokaisella meistä on se oma taktiikkansa miten jaksaa harmaan syksyn ja kylmän talven läpi aina aurinkoiseen kevääseen menettämättä sisäistä rauhaansa elämän ylä- ja alamäissä. Nämä eri logiikat pohjimmiltaan tarjoavat vain hieman eri polkuja tähän samaan hienoon päämäärään — onnelliseen ja rauhalliseen elämään. Meille muslimeille tämän polun nimi sattuu olemaan nimeltä islam. Koraanissa muuten usein viitataan sanaan diin / deen, joka arabiaksi tarkoittaa juuri tietä ja polkua, eikä ainoastaan uskontoa, kuten yleensä on suomennettu.

Mitä yritämme tässä sanoa, hyvä lukija, on, että myös me muslimit jaamme tämän saman tavoitteen onnellisesta elämästä ja sisäisestä rauhasta. Oli siis valitsemasi polku tässä elämässä mikä tahansa, uskaltaisimme väittää tämän perustavoitteen yhdistävän useimmat tämän blogin lukijoista. Jokaisella meistä on oikeus siihen omaan tapaan ja logiikkaansa. Meidän hankkeemme tarkoitus ei ole viedä tätä oikeutta keneltäkään pois. Sen tarkoitus on, päinvastoin, edesauttaa mahdollisuutta onnelliseen, rauhalliseen ja tasapainoiseen elämään ja ennen kaikkea kehittää avoimia asenteita joiden avulla voisimme yhdessä ottaa askeleen kohti rauhanomaista dialogia sekä yhteistyötä.

Visiomme onkin keskittyä kerrankin puhumaan näistä yhteisistä arvoista jotka turhan usein unohdetaan heti kättelyssä. Koemme myös tärkeäksi, että kaikki ei olisi ainoastaan pelkkää puhetta, vaan ihan normaalia kanssakäymistä. Toiveenamme on, että ketä tahansa voisi kokoontua ja viettää aikaa kulttuurikeskuksen sosiaalitiloissa vaikkapa pelaillen shakkia. Näin tekivät esimerkiksi vieressä olevassa maalauksessa kuvan kristitty ja muslimi 'convivencian' aikaisessa Espanjassa. Tiesitkö muuten, että juuri muslimit toivat shakin Eurooppaan?

Dialogia voi nimittäin käydä myös hiljaisesti. Niin kuin kuuluisa suomalainen sananlaskukin menee: "Puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa". Tässä vanhassa kaskussa saattaa piillä viisauden siemen. Kun ensin oppii rentoutumaan eri uskonnon omaavan ihmisen kanssa, niin sitten voi myös pikku hiljaa aloitella sitä ihan perinteistä uskontodialogiakin — jos sen tarpeelliseksi enää edes kokee sen shakkimatsin jälkeen!

Rentoutumisen avulla voisimme myös hiljalleen oppia huomaamaan ennakkoluulojen olevan juuri niitä — ennakkoluuloja. Samalla voisimme myös alkaa huomaamaan uusia ulottuvuuksia toinen toisissamme ja havaita, että uskonto on itse asiassa vain yksi osa ihmisen identiteettiä. Tavoitteemme olisikin rakentaa kulttuurikeskukseen tiloja ja kehittää toimintaa jotka omalta osaltaan edesauttaisivat tämän rauhanomaisen kanssakäymisen, dialogin ja yhteistyön luonnollista syntymistä. Erilaisuudet ovat tämän maailman rikkaus ja niihin avoimesti tutustumalla voi oppia paljon, ei ainoastaan muista, vaan myös itsestään.